Artikkelit » Dr12

Viisikymmentäluvulla päätettiin tilata Dr12 -vetureita (silloin Hr12), silloisten dieselvetureiden (Hr11) seuraksi. Päätös oli (taas) askel kohti moottoriveturiaikaa; silloinhan höyryveturit olivat yleisemmässä asemassa. Vetureita toimitettiin aluksi 32 kappaletta, vuonna 1961 tilattiin vielä 10 lisää. Veturit toimitti, kuten monet muutkin, Valmet ja Lokomo puoliksi. Vetureiden numeroiksi tulivat 2200 (proto)-2241. Hurut olivat alkujaan edistyksellisen moderneita vetureita. Näkyvyys oli maanmainio, höyryhepoihin verrattuna.

Turvanokka toi turvallisuutta ja loi mahdollisuuden kävelyyn veturista vaunuihin. Tätä ei kuitenkaan kovin yleisesti käytetty (?). Uutuutena vetureissa oli jopa kahvinkeittimet. Veturit olivat aluksi pääradoilla, joilla oli raskaan kiskopainon kiskot. Niitä tarvittiin, sillä veturi oli niin painoltaan, kuin akselipainoltaankin melkoisen painava. Sähköistys kuitenkin teki tuloaan ja kun kiskot alkoivat muuttua raskaiksi muuallakin, Hurut siirrettiin muillekin radoille niin tavara- kuin matkustajajunakäyttöönkin.

Ajan myötä huomattiin, etteivät veturit olleetkaan niin hyviä kuin luultiin. Raskas paino ja vähäinen teho aikaansaivat huonon kiihtyvyyden. Ohjaamon "ergonomia" ei ollutkaan hyvä, varsinkin istuin oli epäonnistunut. Myös höyryvetureista tuttu ongelma, jäätävä kylmyys talvella tuli sittenkin myös näihin vetureihin, joskin hieman lievempänä. Lämmitys ei kuitenkaan toiminut (kunnolla) ja Hurujen ikkunat menivät huuruun... Ohjaamoa ei myöskään voinut kuvailla adjektiivillä "hiljainen"...

Kaikesta huolimatta veturit palvelivat luotettavasti ja pitkään, viimeiset vehkeet poistuivat käytöstä vasta syntymävuotenamme 1990. Veturin yksi lempinimi, Hämeen Huru selittynee (ainakin osin) sillä, että viime vuosinaan vetureita käytettiin runsaasti ainakin Tampere-Pori/Rauma ja (Tampere-)Toijala-Turku rataosalla, Hämeessä siis. Pari veturia on säästetty museokäyttöön; uusin 2241 komeilee Toijalan veturimuseossa.