Artikkelit » Dr14

Elämme 1960-luvun puoliväliä. Vetovoiman dieselöinti edistyy ripeää vautia. Vemput jyräävät ratapihoilla ja deevereitäkin näkee jo. Hurut huristelevat pääradoilla ja komeita ranskalaisia Alsthomejakin näkyy jo rataverkolla. Raskaaseen vaihtotyöhön ja laskumäkityöskentelyyn ei kuitenkaan ole täysin sopivaa veturia. Niinpä VR ryhtyi toimeen vuonna 1965. Se järjesti tarjouskilpailun uudesta veturista. Arvioitiin, että veturilla voisi olla painoa 80-88 t, ja näinollen akselipaino olisi 20-22 t. Tästä voimme jo päätellä, että neliakselista veturia haettiin.

Huippunopeudeksi arvioitiin riittävän vain 50 km/h, mutta veturin piti pystyä ajamaan täydellä vetovoimalla 2 km/h nopeudella, tietysti kitkapainon sallimalla tavalla. Ehdotuksia tuli niin Suomesta ja Saksastakin. Varsinainen tarjouskilpailu julistettiin vuonna 1966 ja sen voittajaksi selviytyi Lokomo. Vetureita tilattiin 24 kappaletta, numeroille 1851-1874. Alkuperäinen sarjamerkintä oli Vr12, mutta kymmenen vuoden kuluttua se muutettiin Dr14:sta.

Dr14 on kuin onkin 4-akselinen, 2-telinen veturi. Sen huippunopeus T-vaihteella on 75 km/h, mutta vaihtotyöhön tarkoitetulla V-vaihteella 43 km/h. Veturin paino on 78 t, lisäpainoilla 86 t. Akselipainot ovat tuolloin luonnollisesti 19,5 ja 21,5 t. Vetureista ensimmäinen valmistui vuonna 1969 ja viimeinen 1972. Kaksi viimeistä veturia on jopa varustettu kaksinajolaitteilla, vaikkei tägän uskottukaan olevan tarvetta. Ja eipä tätä paljoa liene käytetty? Veturit on varustettu Vapiti-kytkimillä.

Nykyään Dr14:ta on sijoitettu suurille ratapihoille. Kouvolan varikolle on sijoitettu jopa 14 Seepraa. Näistä osa on kuitenkin Kotkan sataman käytössä. Helsingin ajovarikolla taas on vain 3 Seepraa, joista yksi on saneerattu 1853. Stadi-Seeprat operoivat pääosin Sköldvikissä. Yksi niistä on siellä käytännössä aina, yksi ajaa usein T1113/1114 -junat ja on keskipäivän vaihtotöissä. Yksi tahtookin sitten olla huollossa... Ei kuitenkaan ole aivan tavatonta, etteikö Seepraa joskus saattaisi nähdä vaikka Länsisatamassakin. Harvinaista se kyllä on.

Seeprojen tulevaisuus näyttää toistaiseksi valoisalta. Niitä ollan saneeraamassa kovaa vauhtia. Saneeratun Dr14:ta kuljettajan työolot ovat todella mukavat. Veturia ohjaillaan saneeraamisen jälkeen ison "ratin" sijasta pikku joystickeillä. Myös JKV asennetaan saneeraamisen yhteydessä. Oikealla oleva kuva on kuitenkin saneeraamattomasta seeprasta 1869. Kuvan alla olevaa linkkiä klikkaamalla saat tietää laitteiden tarkoituksiakin.