Seisake.net Palaute
 

Artikkelit » Olli-Liisa - Metroradan opaste, joka melkein katosi

Helsingin metron suunnitteluvaiheessa toimintamallia haettiin Saksasta, josta liikenteenohjauslaitteet hankittiin. Saksasta otettiin myös junanlähetyskäytäntö, joka toi Helsingin metroasemien lähtöopastimiin junanlähetysopastimen, joka tuttavallisemmin tunnetaan Olli-Liisa -opasteena. Vaikka opaste ei koskaan ole ollut käytössä metroliikenteen aikana, ei se kuitenkaan ole Helsingin metrosta kokonaan kadonnutkaan.

Kuva

1970-luvun loppupuolella, kun Herttoniemen asetinlaite oli valmis, ajettiin koeliikennettä ja sittemmin myös koulutettiin tulevia kuljettajia (junanvalvojia) ja liikenteenohjaajia (silloisia käyttöpäivystäjiä). Silloisen Herttoniemen aluevalvomohuoneen varustukseen kuului asetinlaitteen ohjaustaulun ohella liikenteenohjaajan pöytä laitteineen, sekä liikenteenohjaajan apulaisen työpöytä. Työpöytien takaa oli näkymä asetinlaitetaululle.

Liikenteenohjaajan apulaisella oli yksi nykykäsityksen mukaan merkillinen tehtävä. Hän toimi junanlähettäjänä katsoen laiturikamerakuvista milloin juna oli lähtövalmiina. Kuvassa Herttoniemen aluevalvomo 1970-luvulla. Etualalla liikenteenohjaajan apulainen ja junanlähetyspainkkeet. Kuva HKL.


Junanlähetys Olli-Liisa -opasteella

Liikenteenohjan apulainen tarkkaili laiturikamerakuvia junan ollessa asemalla. Kun metrojuna oli lähtövalmis, junanlähettäjänä toiminut apulainen painoi ohjauspöydässään olevaa painiketta, joka sytytti aseman lähtöopastimen alimmaiseen valoyksikköön kirjaimen O (sulje ovet). Junanvalvoja (nyk. metrojunankuljettaja) sai sulkea junan ovet havaitessaan tuon O-kirjaimen. Tämän jälkeen liikenteenohjaajan apulainen edelleen tarkkaili laiturikameran kuvia, ja junan sivun ollessa vapaa ihmisistä painoi uudelleen painiketta, jolloin lähtöopastimen O-kirjain vaihtui L-kirjaimeksi (lähde). Tällöin juna sai lähteä liikkeelle asemalta. L-kirjaimen saaminen opastimeen vaati, että junalla oli jokin ajon salliva opaste opastimessa. Tätä riippuvuutta asetinlaite valvoi. Korostettakoon, että junassa ei ollut peilejä joista junanvalvoja olisi nähnyt laiturille.

Kuva Kuva Kuva

O (sulje ovet) -opaste oli mahdollista antaa niin seis- kuin aja-opasteenkin palaessa. Asetinlaite valvoi, ettei L (lähde) -opastetta voinut antaa, ellei opastin näyttänyt samalla jotakin ajon sallivaa opastetta. (Kuvat suurenevat klikkaamalla)


Peilit syrjäyttävät Olli-Liisat heti kättelyssä

Ennen metroliikenteen alkua, ja jo ennen ensimmäistä junanvalvojakurssiakin oli joku saanut neronleimauksen: asennetaan juniin peilit, niin kuljettaja voi ihan itse katsoa, milloin ovet voidaan sulkea ja liikkeelle lähteä. Näin tapahtui, ja yksi tärkeimmistä liikenteenohjaajan apulaisen tehtävistä, junanlähettäjänä toimiminen, jäi pois heti metron koeajovaiheessa. Olli-Liisa opastetta ei sen koomin käytetty. Junan lähtövalmiuden tarkkailu on siis kuulunut metrojunankuljettajalle liikenteen alusta alkaen.


Olli-Liisat jäävät toimintakyvyttömiksi

1980-luvulla Helsinkiin rakennettiin vielä uusia metroasemia: Kontula 1986 ja Mellunmäki 1989. Kontulaan ja Mellunmäkeen asennettiin täydellisesti toimivat OL-opasteet. Opasteiden ohjausta varten ei kuitenkaan enää ollut omia painikkeita omassa pöydässään, vaan ohjauskytkimet tulivat asetinlaitetauluun laituria kuvaavan kentän kohdalle. 1990-luvun alkupuolella Helsingin metron kaikkien OL-opasteiden johdotukset ja asetinlaitekytkennät purettiin vikaantumisen aiheuttamien harmien välttämiseksi.

Vuonna 1992 avatussa Ruoholahdessa OL-valoyksiköt puolestaan asennettiin johdotuksineen, mutta niitä ei koskaan kytketty asetinlaitteeseen. Asetinlaitteen ohjaustauluunkaan ei tehty painikkeita opastimien käyttämiseksi. Ruoholahdessa rakennettiin myös varalähetyspaikat (kts. sivun alaosa), mutta vain varaukseksi. Johdotuksia ei tehty.

Jos asemalta puuttui ns. vääränraiteen lähtöopastin, oli paikalle sijoitettu pelkkä junanlähetysopastin, jossa siis oli ainoastaan OL-valoyksikkö. Tällainen yksinäinen junanlähetysopastin on poistettu Siilitieltä 1990-luvun puolivälissä sillankaiteen muutostyön yhteydessä, mutta Kulosaaren 1-raiteelta, Herttoniemen 2-raiteelta sekä Sörnäisistä sellaiset löytyvät yhä.

Vuonna 1995 avatulle Kaisaniemen asemalle asennetiin opastimet, joissa on OL-valoyksiköt, mutta niitä ei kytketty asetinlaitteeseen asti. Raiteen 1 länsipäähän, jossa ei ole pääopastinta, ei koskaan asennettu yksinäistä Olli-Liisa-opastinta. Vuonna 1998 avatulle Vuosaaren haaralle ei enää tullut lähtöopastimiinkaan Olli-Liisa-valoyksikköjä.

Vuosaaren haaraa lukuunottamatta OL-valoyksiköt ovat edelleen paikoillaan asemien lähtöopastimissa, joskin irtikytkettyinä, muistona tästä erikoisesta teknisestä ajatuksesta.


Erilaisia Olli-Liisoja

Kuva

Tunneliasemien pienempään opastinmalliin sopiva pienempi OL-valoyksikkö. Myös Herttoniemessä on tällainen valoyksikkö (kuvassa), vaikka itse opastin onkin isokokoista mallia. Kirjaimet muodostetaan pienillä 12 voltin hehkulampuilla, joita valoyksikköön mahtuu 5x7 kappaletta. O:n keskellä ja kulmissa olevat paikat ovat kuitenkin tyhjiä.

Kuva

Ruoholahdessa, Kulosaaressa, Siilitiellä, Itäkeskuksessa, Myllypurossa, Kontulassa ja Mellunmäessä asemien lähtöopastinten O ja L saavat valonsa valokuituja pitkin normaalilta opastinlampulta johdettuna. Näissä opastimissa O:n ja L:n muodon voi erottaa selkeästi pimeänäkin, sillä ainoat valoyksikön valopisteet ovat O:n ja L:n muodossa.

Kuva

Siinä missä Herttoniemestä löytyy pieni valoyksikkö isosta opastimesta, Ruoholahdesta löytyykin pienemmästä tunneliopastimesta iso valoyksikkö.

Kuva

Jos asemalta puuttui ns. vääränraiteen lähtöopastin, oli OL-yksikkö sijoitettu lähtöopastimen paikalle yksinään, kuten tässä Kulosaaren 1-raiteella lännen suuntaan. Yksinään oleva OL-opastin löytyy myös Herttoniemen 2-raiteelta itään päin ja Sörnäisistä kummaltakin raiteelta normaalista poikkeaviin kulkusuuntiin. Siilitieltä yksinään sijoitettu junalähetysopastin on jo poistettu.


Varalähetyspaikat

OL-junanlähetyssysteemissä junan lähettämiseksi tarvittiin aina O- ja L -opaste. Mikäli junanlähetystä ei olisi voitu tehdä valvomosta käsin, esimerkiksi laiturikameran vikaannuttua, oli asemille rakennettu myös ns. varalähetyspaikat laiturivalvojien käytettäväksi. Jokaisen laiturin keskivaiheilla on puolitoistametrinen kaappi, josta löytyy tarvittavat laitteet junan lähettämiseksi. Varalähetyspaikan varustus on seuraava:

» valoilmaisut lähtöopastimen asennosta
» painike OL-opasteen antamiseksi
» merkkivalo OL-opasteen päälläolosta
» hätäopastinpainike ja valoilmaisu hätäopasteen päälläolosta
» kuulutusmahdollisuus laiturille
» puheyhteys valvomoon
» alaslaskettava koroke junanlähettäjän esteettömän laiturinäkymän takaamiseksi

Kuva

HN2-raiteen varalähetyspaikka Herttoniemessä. Ylhäällä tarvittavat painikkeet ja merkkivalot, sekä luuri valvomoyhteyttä ja laiturikuulutusta varten. Alareunassa näkyy esiin käännetty koroke junanlähettäjää varten.

Kuva

Ylhäällä hätäopastimen (hätäjarrutuskäsky kuljettajalle) hätäopasteen antopainike ja merkkivalo. Keskellä lähetyspaikan valintapainike, josta painamalla junalähetystoiminnot siirrettiin valvomosta varalähetyspaikan nappuloihin.

Alempana CO-opastimen (keskustaan liikennöivän raiteen lähtöopastin) ajon sallivan opasteen merkkivalo (vihreä) ja sen vieressä keltainen painike, jonka ensimmäinen painallus sytytti O (ovet) -valon ja toinen L (lähde) -valon. Valkoinen nappi on pelkästään tyhjä painikepaikka.

CO-opastimen lisäksi alempana on vastaavat napit vasemmanpuoleista liikennettä varten. Merkintä "HII-1V" sisältääkin sitten metrohistoriaa vaikka kuinka. HII on yhtä kuin Hiihtäjätie, joka oli siis Herttoniemen asemalle ajateltu nimi. Lopussa oleva V tarkoittaa vasemmanpuoleista liikennettä, mutta numero 1 ei tarkoitakaan raidetta, sillä raiteilla ei ollut vielä laisinkaan numeroita silloin kun nämäkin nappulat on tehty. Nykyisen raidenumeroinnin mukaanhan tämä "pohjoinen puoli" on raide 2.

Kuva

Jos junanlähetystä ei olisi voinut tehdä valvomosta käsin, esim. laiturikameran vikaannuttua, oltaisiin junan lähtövalmiutta tarkkailtu varalähetyspaikalta.

Kuva

Junanlähetys varalähetyspaikalta näyttäisi tältä.

Turvalaiteasentajat ylläpitivät ja huolsivat varalähetyspaikkoja aina 1990-luvun alkupuolelle asti, vaikka Olli-Liisa -opasteisiin perustunut junanlähetysjärjestelmä ei ollutkaan käytössä.

Vielä tänä päivänä on metrojunankuljettajilla käytössään varalähetyspaikkojen avain, huolimatta siitä, että junanlähetysjärjestelmä ei koko aikana ole ollut käytössä, ja OL-opasteiden asetinlaitekytkennät on purettu jo viisitoista vuotta sitten.


Artikkelin ovat kirjoittaneet Juhana Hietaranta ja Markku Kari
Kiitokset turvalaitetyönjohtaja Heikki Koskinen, HKL-Metroliikenne
Kuvat © Juhana Hietaranta, ellei toisin mainita

Seisake.net © Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila 2002-2017 - Info ja palaute