![]() |
Palaute |
1980-luvulla olivat suurnopeusjunat Keski-Euroopassa jo arkipäivää. TGV, ICE, Eurostar jne... Tällöin ryhdyttiin Suomessakin suunnittelemaan oman nuolijunan hankkimista, ja niinpä 1992 tilattiin kaksi Suomen oloihin räätälöityä 6-vaunuista Pendolino-runkoa FiatFerroviarialta. Kun esim. saksalaisissa ICE2-junissa on yksi moottoroitu vaunu, jossa ei ole lainkaan matkustamoa, on Pendolinossa kaikissa vaunuissa matkustamotilaa, ja kuudesta vaunusta neljä on moottoroitu. Pendossa on automaattikytkimet, ja sen kori on kallistuva ja painetiivis. Testauskauden alkupuolella Pendolinoja testattiin myös kolmivaunuisilla junilla, joissa oli painona hiekkasäkkejä, sillä junat olivat täysin tyhjiä. Kun Sm3:t olivat selvinneet testauksista, ne asetettiin liikenteeseen välille Helsinki-Turku. Koesarjan junien istuinjärjestys oli poikkeuksellisesti 1+2, ja tämä ratkaisu toi matkustamoon väljyyttä. Todellinen emämunaus oli koejunien surkea ravintolavaunu, josta VR:lle tulikin paljon palautetta.
Uransa alkuvaiheessa Pendolinot eivät saaneet kovin myönteistä julkisuutta. Milloin oli pakkanen hyydyttänyt Pendon, milloin se oli muiden ongelmien takia myöhässä pari tuntia... Ajan mittaan ongelmat kuitenkin loppuivat, lukuun ottamatta mm. viime vuonna sattunutta oven irtoamista ajettaessa lujaa tunneliin. Vuonna 1998 päätti VR tilata 8 uutta parannettua Pendolinoa. Istuinjärjestys muutettiin ensimmäistä luokkaa lukuunottamatta 2+2:ksi, sisustus uusittiin, ja ravintola koki mittavan uudistuksen. Muitakin pienempiä muutoksia tehtiin.
Sm3 junan 6 vaunua on jaettu neljään eri tyyppiin: IM, CM, TTC ja TT. Kaikissa vaunuissa on matkustajapaikkoja. Junan kaksi IM -vaunua ovat moottoroituja ohjaamovaunuja, ne ovat luonnollisesti junan päissä. Molempien IM-vaunujen perässä on CM-vaunut, jotka ovat moottoroituja välivaunuja. Näin ollen jäljelle jäävät enää TT ja TTC, joissa ei ole moottoria, mutta kummassakin on virroittimet. TTC:ssä on lisäksi kahvila. Vaunujärjestys on siis IM+CM+TT+TTC+CM+IM. Pisimmät Pendolinojunat ovat 12-vaunuisia, eli niissä on kaksi junayksikköä kytketty automaattikytkimillä yhteen. Nykyään Pendolinolla pääsee Turun lisäksi Jyväskylään, Kuopioon ja Ouluun. Tavoitteena on, että Pendolinolikenne kattaa vuoteen 2006 mennessä kaikki pääradat. Jotta Pendolinoilla päästäisiin aina noin 200 km/h, pitää tehdä vaikka millä mitalla muutostöitä radoilla ja radan varsissa, sillä ratojen kunto ei kestä suuria nopeuksia. Lisäksi tasoristeyksiä pitää turvallisuussyistä poistaa rataosilta, joissa aiotaan ajaa lujaa. Näiden töiden lisäksi on sitten vaikka millä mitalla testejä, korjauksia, muutoksia jne.