Artikkelit » Junabongaus 4

Luet nyt Seisakkeen neljättä junabongausartikkelia. Kaikkia artikkelin kuvaaman reissun aikana otettuja kuvia emme ole julkaisseet.

Eletään heinäkuun alkua. Olemme nähneet toisiamme muutaman kerran kesäloman aikana. Nyt Juhana on matkustanut Siuroon, jossa Santeri kesäisin paljon majailee - kyseessä on kesämökki, kuinkas muutenkaan. Juhana on ollut Santun mökillä jo kolme kertaa aiemminkin, joten homma sujui aika lailla rutiinilla. Siuro on Nokialla, noin 26 kilometriä Tampereelta länteen. Siuron halki kulkee myös Tampere-Pori/Rauma -rautatie, joka on kohtalaisen vilkkaasti liikennöity, yksiraiteinen rautatie. Siuron asema ei ole enää rautatiekäytössä, mutta Siuron ratapihalla on silloin tällöin junakohtauksia. Raiteita Siuron liikennepaikalla on kolme; kaksi niistä on aktiivisessa käytössä ja sähköistetty. Kolmas on huonokuntoisempi, sähköistämätön raide, jossa on myös raiteensulut. Vaihteet ovat kauko-ohjatut ja opastimet ovat uuden opastinjärjestelmän mukaisia. Ratapihan hahmottamiseksi voit katsoa karttaa. Voit pitää sitä auki artikkelia lukiessa, niin ymmärrät enemmän.

Tässä artikkelissa annetaan tarkka selostus ainoastaan radan varressa käyttämästä ajastamme, muu nyt olisi varmaan tappavan tylsää luettavaa. No, asiaan... Lounaan, Märklin-ajelun ynnä muun jälkeen lähdimme ensimmäistä kertaa reissun aikana junia ihailemaan. Kello oli muutamaa tuntia puolenpäivän jälkeen. Tutkimme hiukan Siuron ratapihan seutua ja sitten jatkoimme kävelyä hieman Poriin päin. Emme kuitenkaan turvallisuussyistä oikaisseet Siuron rautatiesillan yli, vaan lainkuuliasesti kiersimme maantiesillan kautta. Tämän jälkeen palasimme mökille. Tutkimme hieman aikatauluja ja lähdimme pian takaisin. Olimme kytiksessä ratapihan raunalla. Spekuloimme, että "ajatteles jos tulis kunnon tavarajunakohtaus!", "Nii ja jos vaikka päästäis ohjaamoon!". No tälle keskustelulle emme antaneet juurikaan arvoa... Hetken kuluttua ohi ajoi H 467 Poriin veturinaan Sr1 3002. Kävelimme hieman takaisin päin, mutta pian alkoikin tapahtua. Huomasimme, että Porista päin Siuron siltaa lähestyi tavarajuna. Sen vauhti oli hiljainen. Ei epäillystäkään, se tulee sivuun raiteelle 2! Olemme innoissamme; vähän mielenkiintoisempaa tulossa!

Molemmat tiesimme, että junakohtauksesta on kyse. Siitähän pitää saada kuva! Juhana lähti juoksemaan kohtalaista vauhtia kohti Siuron asemaa (junan kulkusuuntaan), niin lujaa kun kesäpäivänä, kameran kanssa ja ei täysin juoksuun suunnitetuilla vaatteilla voi juosta. Santeri, jonka mielilajeihin juoksu ei niinkään kuulu, jättäytyi tarkoituksella taaemmas. Aikaa ei ollut hukattavana. Sitten alkoi kuulua liikkuvan tavarajunan ääntä. Molemmat lisäsimme vauhtia, mutta ainoastaan Juhana ehti otttaa kuvan kohtaamisesta. Ei tosin kovin hyvää sellaista. Sivussa oleva juna oli T 3810 Porista ja vastaan tullut T 3713 Raumalle. Olimme sitten molemmat T 3810:n vetureiden luona. Etummainen veturi oli Sr1 3042 ja taaempi 3074. Räpsimme muutamia kuvia, kun ne seisoivat siinä kuin tarjottimella.

Sitten rupesimme hieman ihmettelemään, että miksei juna lähde? Opastin näytti armottomasti punaista ja veturit sihisivät vaimeasti. Seisoimme ja katselimme tuota komeaa junaa. Samassa veturin ovi avautui ja leppoisan oloinen, viisissäkymmenissä oleva kuljettaja ilmestyi oviaukkoon. "Oletteks tee tääl sisällä käyny?" kuljettaja kysyi. Katsoimme toisiamme ja sitten vastasimme "No eipä kyllä olla...". "No tulkaa ny ihmeessä sitte" hahmo oviaukossa totesi. Virnistimme ja lähdimme oitis veturia kohti. Kiipesimme kameroita varoen veturiin, jossa näytti suorastaan kodikkaalta. Lattia oli raikkaan sininen ja muuten ohjaamo oli vaalea; hopeanharmaata, harmaata ja valkoista... Juuri sellainen kuin TV 2:n aikoinaan esittämässä dokumentissa "Veturimies vastaa". Saman tien räpsimme pari kuvaa. Kuljettaja kysyi leppoisaan tylliinsä "asuttekste tääl Siuros vai?". Santeri selitti kuinka asia on ja että kaveri on tässä vaan käymässä mökillä... "Ja kuvailette vetureita sitte?" kuski jatkoi ja sai myöntävän vastauksen.

Samassa saimme kuulla, että jokin tavarajuna oli peruttu ja tämän takia junassa oli kaksi veturia. "Onks nää vehkeet teil tuttui?" kysyi kuljettaja ja osoitti kojelautaa. "Suurin piirtein" vastasimme. "Täs on tää tehonsäätöpyörä ja..." veturinkuljettaja selitti tärkeimmät laitteet. "Ei nää kovin kummosii vehkeitä oo" hän totesi lopuksi ja jatkoi sitten: "sielt on tulos joku vastaan". "Varmaan ykkönen ja semmonen puujuna". "Joo-o joo-o" mutisimme ja räpsimme pari kuvaa. Emme heti tajunneet mitä ykkönen tarkoitti, mutta sitten sytytti: Sr1:tä tietysti! Samassa avoimesta ovesta alkoi kuulua lähestyvän tavarajunan ääntä ja pian sieltä tulikin Sr2 3227 perässään T3434 Raumalle. "Jaa siin oliki kakkonen ja paperia" kuljettaja totesi ja morjensti vastaan tulevaa kolleegaansa. "Joo mun vuoro alkaakin tässä pian tulla..." kuski sanoi, "no meidän pitäis varmaan lähteä tästä sitten" Santeri sanoi ja Juhana ja kuljettaja naurahtivat. Saimme vastauksen "joo". Juhana olisi ottanut vielä kuvan kuskista, mutta hän huomasi tämän ja sanoi: "älä ny turhaan mua kuvaa, kun ei siinä (kamerassa) oo apinasuodatinta!". Ei muuta kuin veturista alas, kiitokset ja käden heilautukset veturinkuljettajalle ja samassa opastin olikin kelta-vihreä. Ovi sanoi tylysti SLÄM ja sitten Siperian sudet alkoivat ulvoa. Lähdimme mökille päin...

"Ei voi olla totta!" oli ensimmäinen huudahdus Santerilta. Nauroimme sitä puolisen tuntia sitten käymäämme spekulaatiota tavarajunakohtauksesta ja ohjaamoon pääsystä... Illalla emme enää olleet radan varressa, vaan veneilemässä Santerin vanhempien ja pikkusiskon kanssa. Seuraavana aamuna muiden nukkuessa heräsimme varttia yli seitsemän. Kello olisi soinut vähän myöhemmin, mutta päätimme nousta. Tarkoituksemme oli katsoa Juhanan digikuvia tietokoneelta, mutta teknisten ongelmien vuoksi emme saaneet niitä katsottua. Muut eivät olleet hereillä, eikä näin ollen ollut vielä aamiaistakaan, joten lähdimme radan varteen. Näimme Sr1 3032:n tulossa yksin Porin/Rauman suunnasta. Sitten aamupalalle. Aamiaisen jälkeen käväisimme taas rautatien varressa, katsomassa ohi kiitävää tavarajunaa 3809. Sen junan bongasimme Porin/Rauman suunnan tulo-opastimen luona, Siuron asemasta länteen. Keskipäivä kului mm. Märklinen parissa ja uimarannalla.

Iltapäivällä lähdimme taas junia bongailemaan. Ja taas tuli matkan aikana spekuloitua: "aattele jos tänään tulis taas junakohtaus ja se sama kuski!". "Nii tai aatteles jos päästäis Sr2:n ohjaamoon tällä kertaa!" Santeri rupesi jo miettimään järkkärinsä valotus-systeemejä ohjaamokuvausta varten. Pian kuitenkin aloimme palata "todellisuuteen", "mut aattele nyt kuinka epätodennäköistä se olis..." ja tätä rataa... Olimme taas Siuron ratapihan varressa, suhteellisen lähellä asemaa. Sitten huomasimme että tavarajuna 3810 tulee Porista päin ja on tulossa sivuun! "No niin!" Juna lipui kakkosraiteelle, tällä kertaa yhdellä veturilla. Juna pysähtyi, kuljettaja tuli ulos ja jaloitteli. "No annetaan sen pyytää, jos pyytää" totesimme ohjaamoon pääsystä. H 467 tuli vastaan ja tavarajuna jatkoi saman tien Tampereelle. "Jahas, olikin vähä erilainen kohtaus tänään...", "aikataulun mukaanhan se oottelee ton neljä-kuus-seiskan jo Suoniemellä". "Nii, nyt 3434 varmaan venaa tota junaa Nokialla." puhelimme junien kulusta. Kävelimme sillalle päin, mutta emme kuitenkaan aikoneet ihan heti lähteä. "Odotetaan ny sitä 3434:ää". "Joo. 3713 ei varmaan tuu tänää.", jatkoimme keskustelua.

Samassa alkoi kuulua tavarajunan ääntä. Ääni kuului ja kuului, mutta mitään ei näkynyt. "Se tulee kakkoselle!", Santeri huusi. Juhana yritti vielä toppuutella, vaikka toinen perättäinen junakohtaus näytti melko todennäköiseltä "ei ny nuolasta ennen ku tipahtaa! Se menee ykköstä...", mutta ei. Kakkosraidetta lipui Sr2 3227 perässään T 3434 Raumalle. "Katos, tos 3434:s on sama veturi ku eilen", Juhana totesi. Sää oli kuuma, aurinko paistoi ja veturi hohkasi lämpöä ja suhisi. Hetken päästä ovi avautui ja kuljettaja ilmestyi oviaukkoon. "Kuvailettekste näitä luontokohteita vai?", hän kysyi ja sai myöntävän vastauksen samalla kun kuvasimme veturia. Kuski häipyi taas sisälle mutta jätti oven auki. Räpsimme pari kuvaa ja ihmettelimme, että miten Simn -vaunu on niin korkea; "ei ne Pasilassa noin korkeita oo... hehhehh..", heitti Juhana. Samassa kuljettan hahmo ilmestyi taas ovelle "tulkaa ny tänne sisäänki kuvaamaan!", kuljettaja huikkasi. Virnistäen lähdimme kohti veturin kakkosohjaamoa.

Ohjaamossa ei juuri ulkoilmaa viileämpää ollut. "Täällähän on ahdasta!", Santeri sanoi, johon kuljettaja vastasi: "on vähä joo...". "Ahtaanpaa kun äs-är ykkösen ohjaamossa", Juhana totesi. "Nii, oltiin nimittäin eilen just ykkösessä ja nyt kakkosessa" Santeri kertoi kuljettajalle, joka vastasi "ai jaa, nonnii... heh.. tuttuja paikkoja". Otimme pari kuvaa ja kuljettaja avasi konehuoneen oven ja sanoi: "no kuvatkaa tämäki ny samalla!". Konehuoneesta tuli vielä kuumempi löyhädys ja Juhana joka seisoi suoraan oviaukon luona totesi: "no sieltähän tulee lämmintä ilmaa!". "Joo se on aika lämmin paikka...", kuljettaja vahvisti. Eipä muuta kun RÄPS! Samassa kuljettaja alkoikin kuulostaa opettajalta; luento ajamisesta ja veturin tekniikasta alkoi... Eihän tässä tarvi enää veturimiesoppilaskoulua käydä, Juhana ajatteli itsekseen. "Tässä on virtakahva, jolla ajetaan, ja jos sitä vetää tähän alkaa sähköjarrutus. Se syöttää virran takasin verkkoon, et se on niinku voimala... Tässä kun mää tulin Tampereelta, siin on aika paljon alamäkee ni..." luento jatkui. Kuski esitteli meille lisäksi vielä junajarrut, kulunvalvontapaneelin ja kaiken muun ajamisen kannalta oleellisen.

"Nykyään näissä ei enää paljoo oo mittareita, et lähinnä tää nopeus ja pari muuta on enää, muuten tiedot näkee tästä ajotietokoneelta", veturinkuljettaja jatkoi oppituntiaan ja esitteli ajotietokonetta ja sen valikoita. "Ja sit tää on hirveen viisas, et jos mää teen ihan jotain typerää, ni se heti sanoo, et tää ei oo mahollinen ja sit tähän tulee ohjeit et mitä pitää tehdä...". "Tai jos tähä tulee vika, ni se kertoo et mitä vois yrittää tehdä..". "Nii, mitä täst on lukenu ni se o niinku 'tietokone neljällä akselilla'" Juhana sanoi ja kuski nyökkäsi "niin on joo, ihan totta...". Kuljettaja antoi vielä esimerkin ajotietokoneen ohjeista: (veturihan pystyy antamaan 1500 V:n virtaa, jota käytetään matkustajajunissa vaunujen sähkötarpeeseen. Tavarajunassa, jota veturi silloin veti, ei tietenkään ole sille piuhalle tarvetta) kuljettaja painoi '1500 V' -nappia, joka olisi siis syöttänyt tuon virran piuhaan. Ajotietokone huomasi kuitenkin, ettei piuhaa ole kytketty, eikä sitä nyt tarvita ja antoi tylyn ilmoituksen näytölle: "1500 V EI MAHDOLLINEN!". Hetken kuluttua alapuolelle ilmestyi toimintaohjeita iso liuta. Kun kuljettaja alkoi olla esitellyt Alppiruusun perin pohjin, alkoi Porin suunnasta näkyä junan kolmion muodossa olevat valot.

Kumpikin meistä huomasi, että veturi ei oikein vaikuttanut Sr1:tä, vielä vähemmän Sr2:ta. Kummatkin ajattelivat, että olisiko se Deeveri? Kukaan ei kuitenkaan puhua pukahtanut, kaikki katselivat. Kun juna oli tullut hieman lähemmäs, erotti veturin selvästi, Dv12:han se oli. Juhana sanoi sitten, kun ei ollut enää itsensä nolaamisen vaaraa (veturityypin suhteen) "ahaa, sielt tuleeki Deeveri!", "vai onk siinä kakski...ei.. yks vaa" kuljettaja sanoi ja moikkasi deeverin kuljettajaa. Juna oli kolmivaunuinen, eli Porin junaksi varsin tyypillinen taajamajuna: H 466. "No niin, mun vuoro alkaakin tästä vaarmaan pikku hiljaa tulla" kuski sanoi hyvin samaan tyyliin kuin eilinenkin kuljettaja. Naurahdimme kumpikin itseksemme. Veturista alas, kiitimme kuskia ja heilautimme kätemme. Samassa ovi olikin jo kiinni ja veturi rupesi kiskomaan paperivaunuletkaa kohti Raumaa.

Radan varressa ei enään Juhanan ollessa Siurossa (24 h tämän jäkeen) tapahtunut mitään sen erikoisempaa, joten eiköhän tässä ollut kaikki tällä erää... Sen pituinen se!

Artikkelin on kirjoittanut Juhana Hietaranta