Seisake.net Palaute
 

Artikkelit » Junabongaus 3

On lauantaiaamu 26.04.03, eli myös ModelExpo -viikonloppu. Olemme Santerin ja erään luokkakaverimme, ilmailuharrastaja Romeon kanssa lähdössä ModelExpoon. Asumme kaikki melko lähellä toisiamme, joten tapaamispaikka oli sovittu erääseen kadunkulmaan. Siellä tapasimme 9:45. Raitiovaunulla 10, huomatkaa raidekulkuneuvolla heti alusta alkaen, Nordenskiöldinkadun kulmaan ja kävellen jäähallille. Pienen jonotuksen jälkeen menimme ostamaan liput, ja sitten sisään. Heti ovesta oikealla oli kunnon pöytä täynnä Märkliniä, niin 1- kuin H0 mittakaavassakin. Kyseessä oli Helsingin Risteysaseman osasto, kuva. Matka jatkui. Heti perään tulikin sitten Helsingin Risteysaseman myyntiosasto, jossa oli tuttuun tapaan tavaraa paljon, kuva. Kukaan meistä ei tällä kertaa kuitenkaan ostanut sieltä mitään. Jatkoimme sivukäytäviä pitkin, ja vastaan tuli vaikka mitä. Käytävän päädyssä oli myös iso 1-mittakaavan rata, kuva, jossa oli ikään kuin puutarharatana Z tai N -mittakaavan rata, kuva. Pian vastaan tulikin jotain enemmän Romeota kiinnostavaa, eli lentokoneita, mutta niitä ei tässä artikkelissa sen kummemmin käsitellä.

Pian oltiinkin sivukäytävät kierretty, jäljellä oli enää mm. Taprk:in, pienoisrautatiekerhon ja alppirautatieharrastajien radat. Taprk:illa oli tuttuun tapaan näytillä heidän moduliratansa, jossa oli myös hienosti tehtyjä sinisiä pikajunavaunuja, kuva. Alppirautatieharrastajien rata oli taaskin iso ja vaikuttava esitys, kuva, kuva ja kuva. Pienoisrautatiekerholla oli tietysti Löylymäki esillä, kuva. Lisäksi Veräjämäen rautatiellä oli esillä mm Z-mittakaavan salkkuratoja, kuva, ja lisäksi suomalaistettua pienoisrautatiekalustoa, jota oli myytävänä, kuva. Santeri ostikin siitä vanhan romuvaunun 10:llä eurolla, lähinnä ratapihan varteen lojumaan. Samalla pöydällä oli myös Johannes Likoksen rakentaa hienoa suomalaista kalustoa, kuva ja kuva. Seuraavaksi kiersimme vielä "keskiareenan", jossa näin rautatieharrastajan näkökulmasta oli ainoa kiinnostava juttu Toijalan veturimuseon osasto. Kun ModelExpo oli kierretty, Romeo lähti kotiappäin, kun taas Santeri ja minä otimme suunnaksi Pasilan aseman.

Lähdimme sieltä kohti Hyvinkäätä, kello 11:53 Pasilasta lähtevällä H-junalla (9761), joka jatkaa Riihimäeltä vielä Lahteen. Juna oli yhdestä Sm2 -yksiköstä koostuva. Emme olleet ostaneet asemalta lippuja, joten istahdimme lipunmyyntiosastoon. No vihdoin konduktööri tuli. Hän oli vanhempi mies, jota ei ainakaan turhasta kiireydestä voi moittia. Aluksi kuului rauhallinen ilmoitus: "lippuja myytävänä". Istuimme osaston ensimmäisillä penkeillä, joten konduktööri aloitti myymisen meistä. Santeri sanoi konnarille: "Hyvinkäälle", jonka jälkeen junailija rauhallisesti laitetta näppäillen ilmoitti: "kolme ja kahdeksan kymmentä". Santeri ojensi 4 ekiä ja sai takaisin 20 senttiä, lipun kera, rauhallisesti ojennettuna. Sitten konduktööri kysäisi minulta, tutulla rauhallisella tyylillään: "tuleekos sulle samanlainen?" ja vastasin myöntävästi. Taas rauhallinen näppäily ja hinnan ilmoitus. Ojensin viisi euroa, ja sain, taaskin rauhallisesti ojennettuna, 1,20 euroa ja lipun. Tämän jälkeen konnari jatkoi myyyntimatkaansa, rauhallisesti kävellen :).

Matka jatkui ja pian oltiinkin Hyvinkäällä. Aluksi alikulkutunneliin ja sitten asemaravintolaan. Ravintolan listalta kumpikin tilasi kebabin ranskalaisilla. Ketään ei varmaankaan kiinnosta sen enempää kuulla syömisestämme, joten hypätään sen yli. Kun kebapit oli hoideltu, lähdimme laiturin 1 kautta kohti Rautatiemuseota. "PLIM-PLOM" "varokaa ohittavaa junaa raiteella yksi!", ilmoitti ämyri, ja ajattelimme jäädä odottamaan tuota junaa. Yht'äkkiä Santeri sanoi: "tuolt tulee tuo...", vilkaisin ratapihan pohjoispäähän. Siellä lähestyi joku keltainen vekotin vinhaa vauhtia. Vilkaisimme toisiamme ja samassa kumpikin alkoi kaivaa kameraa esille. Parin sekunnin kuluttua kamerat olivat kuvausvalmiudessa. Keltainen vekotin oli raiteenmittausvaunu Emma, joka porhalsi Hyvinkään ohi lujaa. RÄPS, otimme kuvat, kuva. Sitten oli taas hiljaista, eikä Emmastakaan näkynyt kuin pieni piste pääradalla. Lähdimme kävelemään rautatiemuseolle päin. Matkalla katselimme hieman sivuraiteella lojuvia vanhoja umpivaunuja.

Menimme museoon, jonka edustalla oli komea vanha semafori, kuva. Santeri oli anteliaalla päällä ja maksoi pääsymaksut. Lähdimme museokierrokselle, ja matkan varrella tuli ihailtua komeita vekottimia, haisteltua ihanaa hajua, ja tutkittua seinien vierillä olevia infoja... Laittoipa Santeri 20-senttisen pienoisrautatiellekin, jotta saimme katsella oikein liikkuvaa pienoisrautatietä ;-). Kuvia kalustohalleista: kuva, kuva ja kuva. Sitten matka jatkui toisella puolella museota oleville höyryveturitalleille. Tutkiskelimme noita komeita höyryjä, ja tulipa siinä otettua pari kuvaa: kuva ja kuva. Sitten kävelimme mielenkiintoisen asetinlaitehuoneen läpi ja matka jatkui kohti takaovea, josta tarkoitus oli jatkaa ulos, piharakennuksiin. Sitten yht'äkkiä kuului pörinää. Katsoimme ikkunasta ulos, ja kaksi deeveriä porhalsivat ohitse viereistä Hyvinkää-Hanko rataa kohti Hyvinkään asemaa ja päärataa, perässään pitkä tavarajuna. No johan nyt! Emmekä tietenkään saaneet kuvaa.

Menimme ulos, jossa huomasimme tavarajunan jarruttavan. Shimmn, Sim, Sim-u jne. vaunuista koostuvan junan vauhti hiljeni hiljenemistään, ja mitä hiljempaa se meni, aina vaan hienommalta kuulostava jarrukonsertto voimistui, kviik-iiin-kaav-prööött-trrrrr-kviiik-iiiiiiiin-kviikkk-trööt-tsht. Sitten oli aivan hiljaista. Räpsäsin Shimmn-vaunusta kuvan. Ajattelimme, että ehtisiköhän deevereistäkin ottaa kuvan? Kävelimme kohti museon piha-alueella sijaitsevaa vanhaa asemaa. Huomasimme että deeverien ääni kuului läheltä. Kävelimme museon aitauksen takanurkkauksen vieressä olevan aaltopeltikasan luokse ja siinä ne olivat: deeverit 2557 ja 2562, kuva ja kuva. Kiersimme vanhan asemarakennuksen nopeasti ja jätimme tällä kertaa väliin kasarmin.

Seuraava kohde museossa oli myymälä. Santeri harkitsi pitkään, että ostaakko vai eikö ostaa venäläisiä H0-tavaravaunuja. Kun myyjä sitten kertoi, että "näissä saattaa olla pieniä kulkemisongelmia kun..." ja muuta ei-myönteistä, Santeri päätti tyytyä pelkästään Junat-lehden numeroon 2/90, jossa on artikkeli matkustajavaunujen suomalaistamisesta VR:n IC-vaunuiksi. Minä puoletaan käytin 10 euroa kirjoihin Sr1 kuljettajan ohjekirja, Henkilövaunuja ja sähköjunia koskevia käyttöohjeita junahenkilökunnalle ja Petri Sallisen mainioon Lättähattukirjaseen. Nuo kaksi ensimmäistä olivat VR:n kansioita jostain 80-luvulta, mutta edelleen täyttä asiaa, joskin jotkin vaunuja koskevat asiat ovat varmaan hieman kehittyneet. Ostosten jäkeen kello oli noin puoli kolme ja matka jatkui kohti asemaa. Matkan puolivälissä kuului yllättäen kovaa pörinää. Käännyimme katsomaan Hanko-Hyvinkää rataa, ja taas, kaksi deeveriä porhaltaa pitkän puujunan kera kohti päärataa. Kuvat jäi ottamatta.

Hyvinkään asemalla menimme suoraan kahvilaan. Siellä söimme munkit, jotka olivat halpoja, sitkeitä ja kuivia... Ja juotavaa myös. Kahvilassa ollessamme raidetta 1 ajoi ohi piiiitkä kahden Sr1:n vetämä öljyjuna kohti Skjöldvikiä, täynnä venäläisiä vaunuja. Kello oli noin 14:50 ja aikataulun mukaan seuraava R-juna Helsinkiin lähti 15:03. Kävimme ostamassa liput etukäteen ja eikun laiturille odottamaan. Ämyri varoitti taas ohittavasta junasta, tosin tällä kertaa raiteella 4, josta tuossa tuokiossa porhalsi ohi Sr1:n vetämä konttijuna, kaiketi Helsingistä. Hetkisen kuluttua paikalle saapui kahdesta Sm2-yksiköstä koostuva R-juna Helsinkiin, kuva, johon siis nousimme. Lippu leimauslaitteeseen ja PIIP-KLÄK, sitten istumaan. Olimme jo tulomatkalla huomanneet jonkin keltaisen työkoneen lähellä Hyvinkään asemaa ja olinkin valmiina ottamaan siitä kuvan junan ikkunasta, kuva.

Siitä matka jatkui mukavasti Helsinkiin, ostettuja kirjoja lukien ja kommentoiden... Sekä välillä muutamia havaintoja tehden. Keravan luona ikkunasta näkyi Heikki-höyryveturi-muistomerkki, kuva. Kun juna sitten vihdoinkin pysähtyi Helsingin aseman raiteelle 5, alkoi reissu olla jo ohi. Enää kävely kotiin, ja MO!

Artikkelin on kirjoittanut Juhana Hietaranta

Seisake.net © Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila 2002-2017 - Info ja palaute