Seisake.net Palaute
 

Artikkelit » Junabongaus 2

On lauantaiaamu, 8.3.03, kello 8:50, lämpötila noin -2 asteen kieppeillä. Tapaamme Santerin kanssa kadunkulmassa, ja lähdemme dallailemaan kohti Helsingin rautatieasemaa. Hetken kuluttua seisomme raiteella 4, ja kiipeämme sen jälkeen kukkulalle, siis sille joka on raiteen 1 vieressä. Haistamme savun hajua... Huomamme että kaksikerrosvaunujen luota nousee savua, raiteen 10 kieppeiltä. No siellähän se kaipaamamme, vanha kunnon Ukko-Pekka (Hr1 1009) -vetoinen juna vanhoine vaunuineen on, lähdössä Lahteen. Juna on tilattu, se ei siis ole avoinna kelle vaan. Ei kun alikulkutunneliin, ja raiteelle 10. Ukkopekan vieressä on semmonen hauska VR:n pikku sähköauto. Se haittaa hieman kuvaamista, mutta Santeri ottaa höyryjunasta kuvan. Laiturilla ei ole paljoa porukkaa, mutta ainakin yksi paikalla olleista oli rautatieharrastaja, hänellä oli kolme kameraa, ja tiesi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan...

Sitten kuuluu Siperian Suden ulvontaa. Raiteelle 8 peruuttaa varikolta junan P 3 runko. Ja ei voi olla totta, siinä on Eiu -vaunu, siis IC -värityksessä oleva 2. lk:n vaunu, joita on VR:llä tasan yksi kipale! Siitä täytyy ottaa kuva, mutta ensin Ukko-Pekka, joka lähtee 9:16, Eiu:llinen juna on kuvausvuorossa vasta 9:34. Kävelemme laiturin loppupäätä kohden. Kuuluu vihellys, suhinaa, ja sitten kaiken peittää VALTAVA savupilvi. Santeri otti savupilvestä kuvan. Sitten Hr1 ajaa ohitse, ja räps, Santeri kuvaa... Erään vaunun ovesta kurkistaa, tai pikemminkin roikkuu Olli Torvinen, joka heilauttaa kättä. No tottahan pitää ferroequinologisteja (latinaa, tarkoittaa rautatieharrastaja) moikata, joten eikun "takaisinmorjenstus" "Opalle".

Liikuskelemme hiukan laiturilla, palelemisen ehkäisemiseksi. Sitten P 3 lähtee, ja mitä sitten tapahtuukaan? No tietenkin Santtu ottaa taas kuvan, tällä kertaa Eiu:sta. Seuraavaksi siirrymme raiteella 4 seisoskelevaan P-junaan, joka lähtee 9:42. Istumme kahdestamme junan ensimmäisen vaunun ensimmäisessä osastossa. Juna on melko lailla tyhjä. Linnunlaulussa tulee vastaan Ilmalasta peruuttava junarunko. Molemmat katsovat sitä, kun yht'äkkiä, molemmat huudahtavat yhteen ääneen: Einu!!! Einu on taasen uusittu, liukuovilla varustettu pikajunavaunu, joita on VR:llä 2 kpl, sekin siis jonkin sortin harvinaisuus. Matka jatkuu Pikku-Pendolinon kyydissä, kohti Pukinmäkeä.

Käpylässä vastaan tulee juna. Santeri huutaa: "UUSITTU Sm2!!" Valpastun, mutta näen enään junan toisen vaunuparin, joka on aivan tavallinen Sm1. No, ei voi mitään. Jäämme Pukinmäessä pois. Seisomme Sm4:n etupään kohdalla. Molemmat näkevät jotain 100:n metrin päässä. SEEPRA, eli Dr14! Santeri kaivaa salamannopeasti kameran esiin ja räpsäsee kuvan. Tilanne on kyllä niin yllättävä, ja kiireinen, että saa nähdä, onnistuuko kuva. Lähdemme talsimaan radanvartta kohti etelää. Tarkoituksenamme on katsoa, olisiko Vantaanjoen kohdilla hyvä paikka kuvata junia. Rautatiesilta ei ole mikään silmiä hivelevän kaunis, mutta ajattelemme, että kesällä, aurinkoisena, tyynenä päivänä, kun Vantaanjoki kiiltelee sinisenä, ja kaikkialla on vihreää, voisi paikalla vaikka kuvatakin jotain. Junia siis.

Radan länsipuoli ja joen eteläranta saattaisi tulla kysymykseen. Parinkymmenen metrin päässä näkyy toppari. Se on pusikon keskellä. Vanha lyhyt pistoraide, hylätty, erillään pääradasta. Santtu kiipeää topparin päälle, ja katsoo, saisiko sieltä kuvan. Sitten Juhana, siis minä, tulee ajatelleeksi jotain. Se Einu. Hetkinen. Sehän tuli varikolta, eli on siis tulossa piakkoin ohitsemme. Nopea aikataulukirjan pläräys, ja sitten Santeri on taas valmiina ottamaan kuvaa. No miksikäs aina vain Santtu kuvaa? Juhanan kamera on rikki, ja HP ei ole vielä toimittanut uutta, joten Santeri saa nyt hoitaa kuvaamisen. Sitten Sr2 tulee puiden takaa näkyviin, "Junttu" huutaa, "TOSSA, EINU!!!!". Santeri ei ehdi erottamaan vaunua kameran piskuisesta etsimestä, ja se jää kuvaamatta. No, joku toinen kerta sitten.

"Joo, kai tänne vois kesemmällä tulaa kuvaakki, vai mitä?" "Jep, ja sillon voitas tulla pyörällä", toteamme. Lähdemme takaisin kohti Pukinmäen asemaa. Sitten joen ylittää juna. Nelivaunuinen K-juna. Ensimmäinen yksikkö on tuiki tavallinen Sm1. Santeri heittää: "ajattele jos tossa olis se saneerattu Sm2!". "SE ON SE!" minä huudan. No nyt harmittaa! Jo toisen kerran missataan sama juna. Saamme odotella Puksun asemalla junaa noin vartin. Tutkimme aikataulukirjaa, ja tulemme siihen tulokseen, että tuo juna, jossa saneerattu Sm2 on, tulee Keravalta takaisin joko niin, että se on Helsingin asemalla 11:26 tai 11:46. Todennäköisempi vaihtoehto on se 46. Tulemme sitten 4-vaunuisella Sm4:llä takaisin keskustaan.

Hyppäämme Sokokselta ratikkaan. Käväisemme kotona, ja lähdemme takaisin asemalle. Siellä olemme noin 11:30, jolloin tilanne selviää; 11:26 tullut juna ei ollut se "jahtaamamme", joten se tulee 11:46. Sieltä se sitten tulee, raiteelle 2. Kun ihmiset ovat tulleet ulos, tutkailemme tuota junaa kerrankin lähelätä. Santtu räpsäisee tämän reissun viimeiset kuvat, jonka jälkeen lähdemme kotiin...

Artikkelin on kirjoittanut Juhana Hietaranta vuonna 2003

Seisake.net © Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila 2002-2017 - Info ja palaute