Artikkelit » Junabongaus 1

Lähdimme puoli kuuden aikoihin taas polkupyörillä Pasilaan. Mukana eväiden lisäksi oli tällä kertaa myös radiopuhelimet. Kyseessä on kuitenkin vain Juhanan vanhat, 600m kantoalueen kattavat lasten leikkiradiopuhelimet. Tuo 600m jää kuitenkin kaupungissa hyvin harvinaiseksi. Pasilassa olimme kuuden maissa. Laskumäessä, ja ratapihalla oli taas täysi tohina päällä. Katselimme molemmat noita komeita, hienoja vempeleitä taaskin Saparonpolulla. Santerilla oli tälläkin kertaa kamera, ja hän kuvasi. Sitten aloitimme erään mielenkiintoisen kokeilun. Juhana polki pyörällään Hartwall -areenan parkkipaikan kulmalle, eli Saparonpolusta katsottuna toisella puolella rantarataa. Sieltä näkyi laskumäen alkupää, ja pitempi tavarajunien tuloraiteisto, eli Pslt -liikennepaikan Pohjois-osa. Juhana ilmoitteli radiopuhelimilla Santerille aina, kun laskumäestä oli tulossa jotain Santeria kohti. Tällöin Santtu oli valmiina räpsäsemään kuvan. Juhana informoi myö rantarataa ajavista henkilöjunista, joista voisi ottaa kuvan, koska Santtu katseli lähinnä tavararatapihalle päin.

Vaikka leikkiradiopuhelimien kuuluvuus oli välillä teräksisien ristikkosiltojen ja ohi ajavien junien takia heikko, niin niistä oli hyötyä. Jos puhe ei kuulunut koko ajan, niin äänimerkit eivät kuitenkaan jättäneet pulaan. Myös taustalla välillä kuuluva venäjänkielinen puhe häiritsi jonkin verran. Myöhemmin illan kuluessa Junttu onnistui löytämään paremman paikan, jossa kuului radiopuhelimet paremmin, mutta junat näkyiät yhtä hyvin. Onnistuimme myös molemmat nolaamaan itsemme, nimittäin: Santtu oli julkisella kävelytiellä, ja joutui melun vuoksi pitämään radiopuhelintä täysillä. Ohi kulkevat ihmiset saattoivat hieman ihmetellä, kun 12-vuotias poika oli sillalla radiopuhelimen kanssa, josta kuului välillä venäjää, ja välillä kuvausohjeita. Juhana taasen oli hiljaisemmalla parkkipaikalla, mutta kerran, kun Dv15 oli tulossa laskumäessä Santtua kohti, Juhana huusi radiopuhelimeen Vempu tulee! Tällöin alempaa tietä, joka johtaa Ilmalan varikolle, tullut veturinkuljettaja katsoi ihmeissään muutaman metrin päässä ylhäällä olevaa poikaa, joka huutaa radiopuhelimeen Dieselveturin tulevan. Mutta mitäs tällä on väliä, pojat ovat poikia, ja tuskinpa veturinkuljettajiakaan häiritsee, jos junista kiinnostuneet pojat seuraavat heidän työskentelyään. Kello tuli kahdeksan illalla, ja tälläoin jouduimme lähtemään kotia kohti. Mutta hauskaa oli, ja tämä otetaan uusiksi!!

Artikkelin on kirjoittanut Juhana Hietaranta vuonna 2002