Seisake.net Palaute
 

Blogi » 29.03.2009

Vuosaaresta vuorenhuipulle, osa 3

Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila

Kuva Koulukirjapinot saivat eräänä helmikuisena torstaina luvan odottaa iltaan asti, kun tämä abiturienttikaksikko otti auton alleen ja häipyi radanvarteen. Suunnaksi otettiin Lohjan Kirkniemi, josta aiempia bongauskokemuksia oli varsin vähän. Reissun ennakkosuunnittelua ei kuitenkaan oltu ehditty tehdä järin kattavasti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten matkaan lähdettiin enemmän tiedustelumielessä. Mutta lähdettinpä sentään, se oli lukuloman kiireiden keskellä tärkeintä.

Kirkkiksen vierailu alkoi varsin mukavasti. Olimme ehtineet asettautua rauhassa kuvausasemiin ratapihan eteläpäähän, teollisuusradan vaihteen tuntumaan, kun tulovaihteen kääntymisestä syntynyt kalahdus vahvisti, että jotain on pian tapahtumassa. Se ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä tiesimme "paperipendelien" olevan varsin varmoja bongattavia. Pienoista etuaikaisuutta lukuunottamatta tieto piti tälläkin kertaa paikkansa, ja muistikorteille tallentui pian näkyviin ilmestynyt T3533. Se jarrutteli pysähdyksiin kakkosraiteelle, ja miehistö poistui asemalle kahville. Päivän bongaukset olivat alkaneet hyvin, joten saatoimme tyytyväisinä miettiä seuraavaa siirtoamme.

Katseemme kääntyivät viereiseen, varsin komeaan ja suhteellisen korkeaan kallionnyppylään, jota tässä yhteydessä kutsumme mahtipontisesti vuoreksi. Tiesimme, että sen laelta avautuisi näkymä Kirkniemen teollisuusradalle. Lintuperspektiiviset maisemakuvat olisivat mukavaa vaihtelua perinteisille radanvarsietuviistoille, joten vuorikiipeily alkoi houkuttaa yhä vain enemmän. Ainoa arveluttava seikka oli se, että radan puoleisen rinteen jyrkkyys lähenteli paikoin pystysuoraa, minkä lisäksi se oli kauttaaltaan lumen ja jään peitossa. Kaikesta huolimatta päätimme lähteä vuorta huiputtamaan. Sen verran itsesuojeluvaistoa oli kuitenkin tallella, että valitsimme suosiolla mutkan kautta, loivempaa rinnettä pitkin kulkevan reittivaihtoehdon.

Etenimme aluksi pusikossa, sitten kivikossa. Lunta oli varsin riittävästi, eikä ainakaan vähiten kengissämme. Valokuvausrojuakin oli mukana kilokaupalla ja loivempikin reitti sai huomaamaan, että nousua kyllä riitti. Miltei kymmenminuuttisen vaelluksen aikana ehdimme jo kyseenalaistaa harrastuksemme järkevyyden, mutta onneksi uurastus palkittiin tälläkin kertaa: vuoren huipulta avautui varsin komea maisema! Sää oli pilvinen, mutta kokonaisuutena lohjalainen talvimaisema oli valokuvauksellinen. Kirkniemen paperitehtaalle kaartava teollisuusratakin näkyi hienosti, kuten pitikin. Kuvaussuunnitelmat olivat nopeasti valmiina: Radan alkukaarre tarjoaisi hyvät mahdollisuudet laajakulmaiselle näpäytykselle, ja telellä saisi räiskittyä tehtaanpiippujen maustamia peltoaukeakuvia pidemmältäkin. Enää puuttui vain juna.

Vuorenhuipulta avautui juuri ja juuri näkymä myös Kirkniemen ratapihalle, jossa "paperipendeli" edelleen rauhassa seisoskeli. Pian Lohjan suunnasta saapui deeveripari, joka jäi seisomaan sivuraiteelle. Puolen tunnin odottelun jälkeen alkoi kuulua komeaa murinaa. Sen aiheuttajaksi paljastui Lappohjan juna, joka sivuutti Kirkniemen lumi pöllyten. Meno näytti ja kuulosti komealta, mutta puustoa oli edessä sen verran, että kuvasato jäi varsin laihaksi. Kun sitten vielä yksinäinen deeveripari möyrysi Kirkniemen ohi, alkoi "nyt olemme kyllä väärässä paikassa" -tunne valtaamaan mieliämme. Vuoren optimaaliset kuvausnäkymät kun olivat vain ja ainoastaan Kirkniemen teollisuusradalle, ei itse Karjaa-Hyvinkää -baanalle, jolla kaikki liikenne tietysti oli... Kuin pisteenä i:n päälle seuraavassa silmänräpäyksessä alkoi lumipyry, joka sakeni sakenemistaan. Saimme heittää hyvästit teollisuusradan telekuville, sillä telen läpi ei enää näkynyt muuta kuin harmaata. Olimme seisseet huipulla tunnin ja kylmäkin alkoi olla. Mutta periksi ei voinut antaa.

Onneksi seuraava vilkaisu Kirkniemen ratapihalle sai säpsähtämään. Paperipendelin veturia ei näkynyt missään. Pian se ilmestyi näkyviin ratapihan toisessa päässä ja eteni yksinään meitä kohti. Deeveri oli siis siirtymässä junan toiseen päähän, vihdoinkin! Kohmeisin sormin valmistauduimme kuvaamaan, kun paperipendeliä vedettiin Karjaan suuntaan, teollisuusradan vaihteen ohi. Sitten alkoi saatto kohti tehdasta, ja saimme palkinnon odottamisestamme: kaarteessa oli juna! Nikonit lauloivat ja mielialamme kohosivat. Pidemmällä juna hävisi auttamatta lumipyryn sekaan, joten kuvauspaikan potentiaalia jäi vielä käytettäväksi seuraavallekin reissulle. Kylmän kangistamina, mutta sentään kohtuullisen tyytyväisinä saatoimme aloittaa rämpimisen rinnettä alas.

» Katso tänään lisätyt kuvat!

© Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila, julkaistu 29.03.2009 15:21

Kommentit

Sami Puttonen (30.03.2009 15:47)
juhana, kuinka monta osaa tulee vuosaaresta vuorenhuipulle?

Ylläpito - Juhana Hietaranta (30.03.2009 20:08)

Sami Puttonen (31.03.2009 19:16)
Kiitos tiedosta. :-)

Kommentoi!
Nimi

Kommentti

Syötä alla olevaan kenttään numeroina luku kaksitoista (mainosbottien esto)


« Blogisivulle

Seisake.net © Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila 2002-2017 - Info ja palaute