Seisake.net Palaute
 

Blogi » 20.02.2008

Lomapassimuisteloita 1 - Heinäkuinen Jyväskylän reissu

Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila

Seisakkeen ylläpidon kesäohjelmaan on kolmena kesänä kuulunut reissaaminen ympäri Suomea VR:n lomapassilla, jolla saa matkustaa kolmen vuorokauden aikana rajattomasti lähi-, taajama-, pika- ja intercityjunissa. Vuosina 2005 ja 2006 reissut oli suunniteltu niin, että Suomen rataverkkolla tuli matkustettua melko reilusti. Viime kesänä reissut suunniteltiinkin sitten hieman toisin; enää ei yritetty ehtiä matkustaa päivässä mahdollisimman paljon, vaan ennemminkin halusimme tehdä mielekkäitä kuvauspysähdyksiä. Toisaalta siksi, että matkustamattomia (matkustajaliikenteen) rataosia ei enää juuri ollut jäljellä, ja toisaalta siksi, että junien kuvaaminen ulkoilmassa on loppupeleissä kuitenkin hauskempaa kuin tuntitolkulla junassa istuminen.

Vuoden 2007 lomapassireissut ajoittuivat heinä-elokuun vaihteeseen siten, että yhden päivän Helsingistä Helsinkiin -reissu tehtiin heinäkuun loppupuolella ja loput päivät käytettiin sitten seuraavalla viikolla Pohjanmaata koluten. Tämän blogikirjoituksen mukana hyppäämme kesän ensimmäiselle lomapassireissulle, jonka reitti kulki Helsingistä Kouvolan ja Pieksämäen kautta Jyväskylään, ja edelleen Hämeenlinnassa pysähtyen takaisin Helsinkiin.

Torstaipäivä 26.7.2007 oli valjennut kauniina, kun päivän reissaaminen aloitettiin Helsingistä (vasta) aamukahdeksalta IC 71:llä. Mukavat paikat löytyivät veturin takana olleesta Expt-vaunun kuuden hengen hytistä. Koska lomapassilla reissatessa omaa istumapaikkaa ei ole, odotimme joka pysäyksellä perinteisiä "anteeks tää on vissiin mun paikka" -lausahdusten aiheuttamia paikanvaihtoja. Ihme kyllä niitä ei tullut yhtäkään, vaikka juna olikin kohtuullisen täynnä. Vartin Kouvolan-pysähdyksen kulutimme asemalaiturilla kameroita ulkoiluttaen. Matka jatkui, junan kulkusuunta vaihtui, ja sitten suunnattiinkin entuudestaan meille tuntemattomalle Kouvola-Pieksämäki -rataosalle. Helsingissä ensimmäisen vaunun etuosasta valitsemamme paikat olivat nyt taktisesti aivan junan perässä, mikä mahdollisti helpon siirtymisen peräikkunamaisemien pariin. Takalasista tuli kuvattua vähän väliä rataosan liikennepaikkoja ja tutkailtua mukavan kesäisiä maisemia. Hyttikin oli edelleen yksin meidän käytössämme.

Kuva

Pieksämäellä kamerat lauloivat useamman matkustajajunan yhtäaikaisen pysähdyksen aikana, minkä jälkeisen hiljaisen hetken kulutimme viereisessä Citymarketissa eväsostoksilla. Seuraavaksi IC 922 tarjosikin sitten matkan jatkoa kohti päivän pääkohdetta, Jyväskylää, jonne saavuttuamme pilvetön taivas oli vaihtunut melko pilviseksi. Lämmintä kuitenkin oli. Puolisen tuntia kuvailimme matkustajajunia. Nälkä alkoi kurnia vatsassa, joten oli perinteisen junabongausruoan vuoro. Lähipizzerian Kebab ranskalaisilla maistui hyvältä, ja ravintolavisiitin kruunasi näkymä ratapihalle.

Kuva

Lounastauon jälkeen suunnitelmissa oli vierailu Kangasvuoren tunnelin suulle, ja siellä toki Äänekosken suunnan junien kuvailua. Matka taittuisi kävellen, joten lähdimme vatsat täynnä (ja intoa) puhkuen patikoimaan. Aluksi kuitenkin vain asemalle, sillä erään tavarajunan piti saapua pian. Sitä odotellessa tuli kuvailtua yhtä sun toista, ja kun junaa ei kuitenkaan kuulunut, päätimme lähteä kohti tunnelia. Vaan kävihän siinä tietysti sitten se "perinteinen", eli juna tuli juuri, kun pääsimme radan välittömästä läheisyydestä pois. No, jäihän se sentään asemalle seisomaan, joten jokusen kuvan siitä saimme otettua. Päivystäjäkin tuli liikuskelemaan asemalle.

Taivas alkoi entisestään synkistyä, ja reipas kesäsade alkoi piiskaamaan meitä heti jättäessämme matkakeskuksen taaksemme ja aloittaessamme patikkamatkaamme kohti Kangasvuorta. Taas kävi mielessä, että mitähän järkeä sitä on tässä sateessa talsia junien perässä, kun ne vieläpä kulkevat miten sattuu... Kai siinä kuitenkin mielestämme järkeä oli, koska matka jatkui. Kartta kastui ja kärsi, ja graafisia aikatauluja pysähdyttiin tutkailemaan sillan alle. Aikaa seuraavaan junaan oli vielä reippaasti ja pysyttelimme sillan alla sateensuojassa.

Kuva

Äänekosken suunnan ratakin oli vieressä, eli mikään juna ei ainakaan tietämättämme pääsisi ohitsemme kulkemaan. Tosin märkiähän me jo olimme, joten päätimme hetikohta jatkaa matkaa, aina seuraavan sillan alle asti. Se oli tällä kertaa radan alikulku. Mitenköhän sitä ylimääräistä aikaa kuluttaisi? No, kartasta huomasimme, ettei Pieksämäen ratakaan ollut kaukana, ja sieltä olisi tulossa jonkin ajan kuluttua pikajuna. Joten, pienellä lisäliikunnalla saataisiin tehtyä jotain hyödyllistä, siis kuvattua jokin juna, vieläpä varsin varma nakki. Ei muuta kuin matkaan!

Pari sataa metriä etenimme, kun refleksi pysäytti meidät molemmat. Käännyimme 180 astetta, samalla toisiimme katsahtaen. Ei kai? Kohina lisääntyi. Junako? Ei voi olla? Samassa museohöyryveturi Tk3 1150 puksutti museovaunujen kanssa ohi ja päästi komean vislauksen. Muutama hätäinen kuva ja naurun sekaista ihmettelyä. Kännykkä käteen, ja pian selvisi, että tänä päivänä oli Jyväskylän suunnalla museojunaliikennettä! Olivatkohan reissumme ennakkovalmistelut huonosti tehdyt, kun emme moista tienneet. Mene ja tiedä. Nyt sentään saimme aikataulutkin harrastajakollegoiden avulla selville, joten loppupäivälle oli tiedossa vähän ekstrakuvattavaa. Jatkoimme matkaamme Pieksämäen radan varteen.

Samassa saimme edelleen harrastajakollegoiden välityksellä - kiitokset vaan - tiedon seuraavan Äki:n tavarajunan etuajassaolosta. Taas täyskäännös vasempaan päin, ja kohti alkuperäistä kohdetta, Kangasvuoren tunnelinsuuta, jota reipastahtisen patikoinnin jälkeen lähestyimme. Äänihavaintoja junasta ei ollut, joten olimme varmoja ehtineemme paikalle ajoissa. Paikalla vallitsi sakea sumu, ja ollessamme viimeisen pusikon takana, huomasimme sumun seassa näkyvän radan. Perillä ollaan! Vaan lähestyvän junan ääni alkoi samantien kuulua. Kamerat tottuneesti ja ripeästi esiin kameralaukusta ja kurkistus etsimeen, muutama epätoivoinen askel lähemmäs parinkymmenen metrin päässä, pusikon takana olevaa rataa. Mutta hei! Miten täällä kuvaa mitään, kun ei luonnossakaan näe eteensä?! Samassa deeverit hurauttivat editsemme ja tavaravaunuletka kolisi niiden perässä. Kuvat jäivät ottamatta. Tai eivät oikeastaan jääneet, mutta eipä niissä junaakaan näy... Kokemus tämäkin. Näkymä ylipäätään oli jokseenkin epäluonnollinen, jota tuntoaistimukset vielä vahvistivat. Tunneli puski kylmää ilmaa, mutta paikoitellen saattoi nauttia lämpimistä ilmamassoista. Näkyvyys oli mitä huonoin ja suhteellinen ilmankosteus oli täydet 100%.

Johan tuntui "hyvin" menevältä päivältä. Alkumatkan kaunis kesäpäivä, siniseltä taivaalta porottava aurinko oli nostanut fiiliksen kattoon, mutta nyt Jyväskylän sadepilvet olivat laskeneet mielialaa. Tosin ihmeen hyvä meininki oli vieläkin, vaikka yhtäkään kuvattavaksi suunniteltua junaa ei oltu kuvattu kovinkaan onnistuneesti, eikä varsinkaan siellä missä piti, puhumattakaan, että junat olisivat kulkeneet siihen aikaan kuin olisi pitänyt... No, aina ei voi voittaa. Jatkoimme tunnelin suun seudulla pyörimistä seuraavaa junaa odotellen. Sumu oli sentään hälvennyt pian junan mentyä. Ehkä se seuraava juna saataisiin kuvattua.

Kuva

Ja niin saatiin. Sen kuvasimme tunnelin suun päällä olevalta metsäiseltä rinteeltä. Lisää hauskannäköisiä elämyksiä saatiin, kun tunneli syöksi savukoneen tavoin höyryä junan edellä. Nyt kuitenkin juna saatiin onnistuneesti kuvattua, ja muistikorteillemme tallentui varsin hauskoja "juna, vesihöyryä ja metsää" -kuvia. Ilma kirkastui ja kuivui hieman, ja seuraava odottelu palkittiin komealla Dm7-junalla, jota myös muutamat paikalliset saapuivat ihmettelemään. Sen jälkeen suoritimme lisäpatikoinnin ja tutkailimme hieman läheisiä teollisuuspistoraiteita. Deeverin tuuttauksia ja jarrujen kirskuntaa kuului jostain lähistöltä, vaihtotöitä siis, mutta näköhavainto jäi puuttumaan. Liian kauas emme kellon vilkuilun lomassa uskaltaneet lähteä teollisuusraiteita tutkimaan. Painoimme tulevaisuuden tarpeita silmälläpitäen teollisuuspistot mieliimme, ja palasimme tunnelin suulle. Kärsivällisyys palkittiin tunnelista tulleella Dv12-tavaralla ja lopulta vielä komealla Tk3-höyryjunalla. Sen jälkeen olikin aika patikoida takaisin asemalle. Samalla huomasimme, että junabongaus käy liikuntaharrastuksestakin, kilometrejä kertyi päivän aikana eestaas kulkiessa helposti kaksinumeroinen luku.

Asemalla olimme ajoissa, muutaman junankin ehti kuvata. IC92:ssa laahustimme väsyneinä mutta tyytyväisinä ravintolavaunuun syömään toisen junabongausklasikon, Avecran lihapullat ja muusin. Sen söimme junan kiitäessä tunnelista toiseen.

Kuva

Tampereella pidimme jäätelön mittaisen tauon ja jatkoimme IC58:lla kohti Hämeenlinnaa. Siellä kesäilta oli sopivan lämmin, auringonlasku komea, ja juniakin meni muutama ohi. Vajaan tunnin kuluttua matka jatkui Helsinkiin, johon saavuttiin hieman ennen puoltayötä. Mukavalta reissulta oli mukavaa palata kotiin. Ja tulipahan koettua Suomen kesäsää kaikessa vaihtelevuudessaan. Päivän aikana koettiin siniseltä taivaalta junabongareita grillaavaa aurinko, hytistiin jyhkeän kalliotunnelin uumenista syöksyneessä kylmässä ilmassa, seistiin sumussa, käveltiin lämpimässä kesäsateessa, talsittiin tasaisen tylsässä pilvikelissä, nautittiin viilenevästä, mutta silti niin lämpimästä kesäillasta ja auringonlaskusta. Ja lopulta jo lähestyvän elokuun kunniaksi pimenevästä myöhäisillasta. Ja kaiken tämän keskellä kulkivat junat, joita tuli päivän mittaan kuvattua kappale jos toinenkin. Pieni pintaraapaisu heinäkuisen päivän kuvasatoon nyt kuvat-osiossa, olkaapa hyvät!

» Katso tänään lisätyt kuvat!

© Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila, julkaistu 20.02.2008 23:18

Kommentit

Sari Levänen (22.02.2008 18:22)

Kommentoi!
Nimi

Kommentti

Syötä alla olevaan kenttään numeroina luku kaksitoista (mainosbottien esto)


« Blogisivulle

Seisake.net © Juhana Hietaranta ja Santeri Laurila 2002-2017 - Info ja palaute